Inhimillinen tekijä: Mitä olen muistanut

Jäsenemme Markku Parkkisenniemi sai vuosi sitten muistisairausdiagnoosin, näyttelijä Sari Havas näkee oman äidin hiipumisen. Professori Miia Kivipelto tutkii Alzheimerin taudin ennaltaehkäisyä.

Lähetysaika tänään ja lauantaina:
– TV1 keskiviikkona 26.10.2016 klo 22.00 – 22.50
– TV1 toinen lähetys lauantaina 29.10. klo 17.10
– Yle Areenassa vuoden ajan.

Avoimesti sairauden kanssa

Markku Parkkisenniemi on 62-vuotias ja sai vajaa vuosi sitten kuulla sairastavansa Alzheimerin tautia.

Takana oli sairastelukierre ja vaimo Päivi huomasi, että Markun lähimuisti oli huonontunut selvästi.

Seurasi magneettikuvaus ja muistitesti, joka Markun mukaan oli hankala. Esineiden nimet eivät muistuneet mieleen ja lipputuloksena oli alkuvaiheessa oleva Alzheimerin tauti.

Markku kertoo, että aluksi ei reagoinut mitenkään, ei oikein edes tiennyt, mistä oli kysymys. Vasta kotona tuli romahdus ja monen tunnin itku. Vaimon kansa kuitenkin päätettiin jatkaa elämää, nauttia asioista ja ennen kaikkea olla avoimia sairastumisen kanssa. Siksi Markku suostui Inhimilliseen tekijään vieraaksi, antamaan kasvot sairaudelle.

Aivojen sairautta ei tarvitse hävetä

Miia Kivipelto on geriatrian professori Tukholman Karoliinisessa Instituutissa ja on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta etenkin Alzheimerin taudin ennaltaehkäisyn parissa.

Miia sanoo, että Markun mukanaolo ohjelmassa on tärkeä asia, sillä aika harvoin muistisairasta itseään nähdään televisiossa kertomassa omasta tilastaan.

Muistisairauksia usein hävetään ja piilotellaan, mutta Miia haluaa korostaa sitä, että kyseessä on nimenomaan aivojen sairaus, ei mikään heikkous tai hävettävä asia.

Miia sanoo, että Alzheimerin tauti on monimutkainen sairaus ja vaikka sitä on tutkittu paljon, kaikkia mekanismeja ei vieläkään ymmärretä. Beeta-amyloidi-niminen valkuaisaine alkaa kasaantua aivoihin ja heikentää hermosolujen toimintaa erityisesti sillä alueella, joka on muistille tärkeä.

Älä puutu minun asioihini!

Näyttelijä Sari Havas sanoo, että näyttelijän työ on hyvää muistinharjoitusta koko ajan, mutta joskus esimerkiksi stressaavassa elämäntilanteessa on tehnyt tiukkaa vuorosanojen kanssa. Unohtaminen ja sen pelko saattaa olla kehollinen tuntemus.

Muistisairaus liittyy tällä hetkellä Sarin elämään niin, että kymmenisen vuotta sitten hänen äidillään todettiin Alzheimerin tauti. Äiti ja isä ovat iäkkäitä ja isä toimii äidin omaishoitajana.

Sari sanoo, että äiti alkoi unohdella asioita ja Sari yritti saada äitiä tutkimuksin. Vanhemmat eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että Sari puuttui asioihin, ehkä vielä siinä vaiheessa kielsivätkin asian.

Miia sanoo, että vanhempien reaktio on hänelle tuttu omaltakin vastaanotolta. Nämä ovat herkkiä asioita, puhutaan usein toisen ihmisen persoonallisuudesta. Sari sanookin, että jo tässä tilanteessa puhuminen tuntuu herkistävän, onhan kuitenkin omasta äidistä kysymys.

Milloin pitää huolestua?

Kaikillahan meillä muisti joskus pätkii, mutta milloin sitten pitäisi olla huolissaan?

Miia sanoo, että satunnaiset muistikatkoksethan ovat varsinkin työikäisillä tavallisia, joskus stressi, joskus vaikka vitamiinien puute vaikuttaa muistiin.

Mutta jos muistamattomuus alkaa häiritä jokapäiväistä elämää, silloin on syytä tutkituttaa asia. Samaten jos käytös muuttuu, toisista voi tulla vetäytyviä, toisista aggressiivisia.

Markku sanookin, että on sairauden myötä muuttunut jotenkin kärsimättömämmäksi, ja pinna on lyhyempi. ”Vaimon kanssa saa aikaiseksi riidan melkein mistä vaan”, Markku kertoo.

Toinen mistä tulee sanomista ovat Markun välillä käsistä riistäytyneet heräteostokset, kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista tarttuu mukaan kaikenlaista sillä hetkellä tarpeelliselta tuntunutta tavaraa.

Roolit ovat muuttuneet

Sari sanoo, että suhde äitiin on nyt muuttunut. Äiti on aina ollut elämän kiperissä tilanteissa se tuki ja turva, nyt roolit ovat kääntyneet toisinpäin. Sari sanoo, että äiti tuntuu hiipuvan pikkuhiljaa pois.

Vanhemmat ovat sopineet, että äiti saa toistaiseksi asua kotona ja omaishoitaja-isän jaksaminen tietysti huolettaa Sariakin. Koti kuitenkin tuo turvaa ja rauhaa ja Sari kertookin, että iti opetti isän hoitamaan kotia, kun tajusi, että muistisairaus on tosiasia.

”Vanhemmat asuvat pohjoisessa, joten yhteydenpito on puhelimessa puhumista ja kuukausittaisia käyntejä vanhempien luona. Huono omatunto on jatkuva seuralainen”, Sari sanoo.

Ne tulevat mieleen sitten myöhemmin

Markku pärjää arjessa kotona mutta sanoo, että usein on kiusaus käyttää vaimoa muistina. Vaimo kuitenkin kannustaa pinnistelemään itse ja usein oikea sana tai muisto löytyykin. Muutenkin Markku sanoo, että yrittää pysyä rauhallisena, kun muistikatkos tulee.

Ohjelmassakin Markku unohtaa pari asiaa, mutta sanoo, että ne tulevat mieleen sitten myöhemmin. Ei paniikkia.

Markun perheessä on ollut Parkinsonin tautia ja dementiaa, mutta vasta itse sairastuttuaan hän on osannut yhdistä nämä asiat. Miia sanoo, että nuoremmalla iällä sairastuessa kyseessä on useinkin perinnöllinen taipumus, vaikka korkea ikä silti on suurin yksittäinen tekijä muistisairauden ilmaantumisessa.

Miian omakin isoäiti sairastui dementiaan ja se sai Miian alun perin kiinnostumaan aivojen toiminnasta.

Aivot tarvitsevat ravintoa ja haasteita

Sari ja Miia puhuvat omista sairastumisen peloistaan. Sari sanoo, että varsinkin silloin kun äidin sairaus tuli, hän tarkkaili itseään paljonkin ja säikähti aina kun joku asia ei tullut heti mieleen.

Mutta vaikka perimälle ei mitään voi, hyvä uutinen Miian mielestä on kuitenkin se, että omilla elintavoillaan ja valinnoillaan voi vaikuttaa Alzheimerin taudin puhkeamiseen.

Miia on johtanut isoa suomalais-ruotsalaista Finger-tutkimusta, jossa on voitu osoittaa, että oikeanlainen ruoka, liikunta ja hyvät sosiaaliset suhteet ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun puhutaan muistisairauksien ennaltaehkäisystä ja aivoterveydestä ylipäänsä. Ne ovat myös asioita, joihin jokainen voi itse vaikuttaa, myös sen jälkeen kun muistisairaus on todettu.

Sari sanoo, että iän myötä oma hyvinvointi on tullut tärkeämmäksi ja äidin sairastumisen myötä hän on kiinnostunut aivojen toiminnasta entistä enemmän.

Sari asuu osan vuotta Ranskassa ja elämä siellä ja etenkin ranskan kielen opiskelu on ollut hyvää virkistystoimintaa myös aivoille. Miia sanookin, että uuden kielen opiskelu on hyvä juttu, aivokuvantamisella on pystytty näkemään, millainen kuhina aivoissa käy, kun vierasta kieltä opiskellaan. Aivot tarvitsevat ravintoa ja pähkinöitä purtavaksi.

Markku liikkuu paljon, aktiivisuusranneke kertoo että päivässä voi tulla melkein 20 kilometriä. Alkuaikojen vaiva eli eksyminen on nyt kartan ja kännykän avulla hallinnassa.

Tehokasta lääkettä odotellessa

Mitä lääkkeisiin tulee, nyt on uusien rokotetutkimusten valossa puhuttu jopa läpimurrosta. Kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut mitään hoitoa, kymmenisen vuotta sitten tulivat markkinoille nyt käytettävät lääkkeet.

”Aivot ovat kuitenkin niin herkkä alue, että moni lääkekoe on tyssännyt vahvoihin sivuoireisin”, Miia sanoo. Hän ei vielä puhu läpimurrosta, vaan sanoo, että tunnelin päässä näkyy valoa. Toivoa siis on.

Lähde: Inhimillinen tekijä: Mitä olen muistanut

You may also like...